KOMMENTTI / JUHA SILVANTO
Suomen voitto EM-karsintojen avauksessa Virosta oli hieno, mutta on syytä analysoida, miksi naiset joutuivat niin hankalaan asemaan eli takaa-ajoon kahden erävoiton menettäneenä. Jälkiviisastelua tai ei, mutta EM-paikka on nyt niin käsien ulottuvilla, että tasoitusta ei ole jatkossa enää varaa antaa. Karsintalohko nimittäin näyttää paljon odotettua tiukemmalta.
Mitä Tallinnassa tapahtui?
- Jännitys näkyi
- Vasta Suomen kolmas hakkuri onnistui
- Liberoiden kokonaispeliaika jäi viidessäkin erässä vähäiseksi
1) Aina se on läsnä, mutta käsittely vaihtelee. Sopivissa määrin annosteltu jännitys purkautuu suurena tahtotilana ja vastustaja saa ihmetellä toistuvia positiviisia adrenaliinin purkauksia. Mutta jos jännitys ottaa vallan, nähdään kimpoilevia vastaanottoja katsomoon ja kenttään lähes varpaille putoavia vastustajan peippejä, kun jännitys liimaa tossut lattian pintaan.
Valmistaminen niin että löydetään sopiva määrä jännitystä, mutta se ei mene yli onkin lentopallossa äärimmäisen vaikeaa. Valmentajilla toivottavasti tähän on keinonsa.
2) Peluutukseen on aina kiva ottaa kantaa, mutta tämän kyllä näkivät kaikki. Naisten peli on muuttunut ja nykyään näissä peleissä tarvitaan voittava hakkuri. Alun hakkuripeluutuksessa oli vahvaa kokeilun makua, kun keskipelaaja Yasmine Madsen pelasi tällä paikalla. Kokeilut kuuluvat jonnekin muualle kuin karsinta-avaukseen. Yllätysvetona ehkä myöhemmin, jos vastustajaa halutaan jollain tavalla höynäyttää.
Ihmetystä aiheuttikin, miksi viimeisissä harjoituspeleissä hyvin toiminut siirto eli Pauliina Vilposen pelaaminen hakkurina unohdettiin ja tapahtui vasta pakon edessä vasta kolmannesta erästä alkaen. Sen jälkeen Suomi vei peliä.
Vilposen on ehdottomasti jatkettava tuolla paikalla. Tätä tukee hänen ilmoituksensakin lopettaa maajoukkueessa näihin syksyn peleihin. Kun loukkaantunut Piia Korhonen saadaan hakkuriksi takaisin talven peleihin, on myös tärkeää, että yleispelaajina nyt saavat peliaikaa saavat ne, jotka paikoilla pelaavat jatkossakin.
3) Yksi pelin soljumista rajoittava tekijä oli liberoille muodostuva vähäinen peliaika. Saana Koljonen pelasi vastaanottoroolissa ja Tiiamari Sievänen oman syötön aikana puolustavassa roolissa. Tällöin pallokosketukset jäävät helposti tosi vähiin, jollei ole suorastaan yliaktiivinen.
Molemmat onnistuivat kuitenkin siihen nähden melko hyvin, että pelituntumaa on tosi vaikea saada, kun selvästi yli puolet ajasta kuluu vaihtopenkin puolella. Sievänen esimerkiksi onnistui saamaan passitehtäviä lukuisaan otteeseen ja niissä hihalyönti osui kohdalleen. Koljosen vastaanottoprosentti lähenteli sekin hyvää. Ehkä taannoinen polven korjaus vielä näkyy jonkin verran puolustuspelissä.
Uusi pelastus tässä asiassa saattoi olla se, että pitkät tekniset aikalisät ovat poissa, entisestään katkaisemassa pelin sisään pääsemistä. Hyvässä hurmoksessa nekään eivät kuitenkaan olisi este. Jännityksen tiivistyessä aikalisän jälkeen nähdään kuitenkin yllättävän usein peliä vieneeltäkin joukkueelta huono suoritus tai hetki – niin Tallinnassakin. Mutta vireystilan pysyessä korkealla tällaisia hetkiä voidaan estää tai ainakin lieventää.
Jossakin kohtaa liberopeluutuksessa olisi kuitenkin tehtävä lopullinen valinta, sillä kovimmissa peleissä yhden liberon tuoma taisteluilmentymä, myös jatkopallojen puolustuspalloissa, kantaa enemmän joukkueen hyväksi.
Voitto Tshekistä ja Ruotsista kahdessa seuraavassa ottelussa olisi kyllä aika nannaa. Näillä neuvoilla tai ilman.
Salo 18.8. klo 17 EM-karsintaa Lohko E, Suomi – Tshekki
https://www.cev.eu/Competition-Area/competition.aspx?ID=1053&PID=1577
lentis.net 